Maailman terveysjärjestö WHO:n kansainvälisen ICD-luokituksen (International classification of disease) avulla eri sairaudet luokitellaan diagnoosikoodein, kuten esimerkiksi ICD-koodi  F80.1 vastaa puheen tuottamisen häiriötä ja F82 tarkoittaa motoriikan kehityshäiriötä. Diagnoosi luokittelee sairauden, mutta diagnoosikoodi ei suoraan tuo käsitystä yksilön toimintakyvystä. Lasten toimintakyky ja sairaudesta tai kehitysviiveestä johtuvat haitat arjessa voivat olla hyvin erilaiset, vaikka kyseisillä lapsilla olisi sama lääketieteellinen diagnoosi. Kuntoutustarpeen arvion tulee siksi pohjautua lapsen toimintakyvyn haasteisiin arjen tilanteissa. Tähän tarpeeseen vastaa WHO:n luokitusperheeseen kuuluva kansainvälisen toimintakyvyn, toimintarajoitteiden ja terveyden luokitus (ICF). ICF:n avulla voidaan kuvata, miten sairauden, kehitysviiveen ja vamman vaikutukset näkyvät yksilön elämässä. ICF antaa yksilön tuen ja kuntoutuksen tarpeen arviointiin kaikille toimijoille yhteisen viitekehyksen. Yhteinen kieli antaa mahdollisuuden  kuvata yksilön ongelmia ja vahvuuksia numeerisesti sekä ympäristötekijöiden vaikutusta niihin.